Jouluaatto

Eli tänään oli siis jouluaatto! Aattoa odottelin melko kauhulla, täytyy myöntää. Osuin okeaan kun kauhistelin että tuleeko koti-ikävä, mutta oli tässä aatossa jotain positiivistakin. Olen aina ollut sitä mieltä että sanat erilainen ja joulu eivät sovi samaan asianyhteyteen. Myöskään se mitä mun Gastperhe oli kertonu saksalaisten joulunvietosta, ei hirveesti kohottanut mun mielialaa. Joulukirkko kuulosti vielä hyvältä. Sitten päästiin ruokapuoleen: Suomalaisena oon tottunu siihen että joka joulu on samat ruuat: kinkku, graavilohi,laatikot etc. ja pöytä on täynnä ja yölläkin on  lupa syödä. Olin tottunu ajatukseen että isä ja isoisän veli ottaa "kilpailun" kumpi syö pidempään ja että jouluruokaa syödään monta päivää. No, saksalaisten kultuuri eroo merkittävästi. Kirkon jälkeen "ei ole aikaa" laittaa kunnon jouluruokaa joten perheissä syödään aatona perunasalaattia ja nakkeja.
Aamulla heräsin jo 10 koska kelasin että aattona ei varmaan saa nukkua niin pitkään ja musta kuulosti siltä, että kaikki muut oli hereillä. Menin ite alas (aika zombina) ja totesin että vaan vanhemmat oli hereillä, sisarukset nukku vielä. Tämän havainnon tein vasta suihkun jälkeen joten en voinut enää menä nukkumaan... Sisarukset heräs vasta joskus puol 1, ku ruvettiin syömään riisipuuroa. Riisipuuro ei oikeestaan kuulu saksalaisten jouluun, mut mun Gastäiti ihastu siihen toivemanteli ajatukseen ja siks tehtiin :) Tosin äiti halus välttämättä antaa lahjan mantelinsaajalle ( arvatkaa kuka sain? ). Loppupäivän mun Gastäiti yritti saada selville mitä olin toivonu. Yritin selittää et toivomusta ei saa sanoa ääneen se ei muuten toteudu. Gastäiti yritti arvuutella mun lahjoista illalla et mikä niist oli mun toive, kunnes totesin et en toivonu mitään materialistista. Saa nähä joudunko huomenna taas ristikuulusteluun... :D
Iltapäivällä kaikki teki omia juttujaan ja odotteli et pitäis kirkkoon lähteä. Ite sain jossain välissä soiton kotoa. Puhelu meni ihan jees siihen asti kunnes ruvettiin äidin kanssa puhumaan mun koirasta ja meiän perinteisistä jouluista. Tuli oikeestaan tosi ikävä, mut onneks vaan hetkeks.
Kirkkoon mentiin 5. Siellä oli kylän pikkulapset tehny jouluevankeljumista näytelmän. Oli aika söpöjä, valitettavasti ei saanu kuvata, ennnen ku vasta lopussa ja siinä välissä ku sain kuvan, oli pari lasta jo livistäny... Laulettiin kans joululauluja ja Enkeli taivaan oli kans joukossa. Ite en koskaan löytäny sanoja saksalaiseen versioon joten hoilasin suomeks mukana ;)
Kirkon jälkeen syötiin, meillä oli kyllä perunasalaatti vaihtunu nuudelisalaattiin ja nakit Schnitzeliin. Kyllä ne kerran jouluateriana menee, mutta kyllä mä oon ens vuonna onnellinen kun saan taas suomalaiset jouluruuat!
Ruuan jälkeen siirryttin olkkariin avamaan lahjoja. Avaus operaatio kesti varmaan tunnin.  Lahjojen jälkeen kateltiin telkkarista joulusketsejä. Ensin katottiin lyhytfilmi " Müncheniläinen pääsee taivaaseen" jossa kaikki puhu Bayerin saksaa, jota minä ymmärsin toki! Meni sketsi aika ohi, mutta ainakin perhe nauroi joten ehkä se oli hauska :D Osan niistä muista sketseistä jopa tajusin, ehkä sen ansiosta että ne ei puhunu Bayeriks...
Joku pari tuntia me istuskeltiin ja katottiin niitä sketsejä. Sen jälkeen keitin vielä itelleni jouluteen ja avasin vielä parit paketit itsekseni, omassa rauhassa, kynttilän valossa. mm. Salmiakkirasiat kummitädiltä oli ihana yllätys, en olekaan syönyt salmiakkia suomesta lähdön jälkeen! Kiitos myös kaikista muista lahjoista <3
Laitan vielä pari kuvaa (pahoittelen huonoa laatua...)

 Meijän joulukuusi! Ja tossa edessä on semmonen perinteinen saksalainen joulukoriste, tommonen torni mis on propelli päällä ja sit toi kynttilöistä tuleva kuuma ilma pyörittää sitä propellii ja sit toi koko systeemi pyörii ympäri (jos tiiät nimen ni kerro ihmeessä, mä unohdin!)

 Kuva Neuenbrunslarin kirjon alttarista.

 Meillä on valkonen joulu <3